(40 kt) Valolatoja Aatto Peränen Photon Pacesetter Mark II -reikänauhavalolatomakoneen valotusyksikön ääressä Keskisuomalaisen latomossa vuonna 1974. Valolatomakone oli seuraava askel metalliladonnasta. Kone jäljensi tekstin suoraan valonherkälle paperille umpinaiseen kasettiin. Aluksi tekstit syötettiin valolatomakoneeseen reikänauhoilla, joita näkyy roikkumassa taustalla. Uudistukseen liittyivät olennaisesti siirtyminen kohopainosta offsetpainoon sekä myöhemmin tekstinkäsittelyn osittainen siirtyminen kuvaputkipäätteille. Kuvaaja tuntematon, kuva Keskisuomalainen-maakunnan ykköslehti -esite, 1974. Filmsetter Aatto Peränen in front of Photon Pacesetter Mark II filmsetting machine in 1974. Filmsetting was the next step from linecasting. The machine wasn't tied with type printer's metal. Instead of that it transcribed texts to light-sensitive film. First texts were fed via perforated tapes as one can see in the picture. Later feeding was made by computers. Materiaalin työstö tapahtui kuvan ottoaikana valoladontana tietokonemenetelmää avuksi käyttäen. Kuvan ottohetkellä rivilatomakoneissa käytetty tietokoneistettu reikänauhaladonta oli siirtynyt palvelemaan valoladontaa. Toimittaja kirjoitti tekstin, teippari eli telekirjoittaja muunsi sen reikänauhaksi ja tietokone tavutti ja rivitti tekstin tasasivuisiin palstoihin sekä tulosti siitä reikänauhan. Tietokoneena oli nyt Pdp Digital 11e, jossa oli yhden megatavun levykeasema eli magneettinen massamuisti. Tietokoneeseen oli kytketty kolme päätettä, joista ohjattiin reikänauhatulostamista. Nyt reikänauhoja ei kuitenkaan syötetty enää rivilatomakoneeseen vaan kuvassa näkyvään valolatomakoneen valotusyksikköön. Myöhemmin tietokoneelta pystyttiin tulostamaan suoraan on-line -kytkennällä valolatomakoneen valotusyksikköön. Kolmannessa vaiheessa vuosina 1978-1979 Keskisuomalaisessa tuli käyttöön Dymo-järjestelmä, joka poisti reikänauhat lopullisesti. Suuret otsikot valmistettiin erikseen valoladontaperiaatteella otsikkovalolatomakoneilla, joista tulostui myös valmis teksti paperille. Tällaisia olivat vuonna 1973 käyttöönotetut Universal II Compugraphic 7200 -valolatomakoneet, joilla suurin kirjasinkoko oli 72 pistettä. Vuonna 1975 nämä korvattiin saman valmistajan käytännöllisempiin Universal IV- koneisiin, jotka edustivat 1970-luvun lopulla nykyaikaisinta otsikkovaloladontaa vaihdettavine kirjainkuvionauhoineen. Koneissa oli kerrallaan 8 kirjasinkiekkoa. Otsikko ja leipäteksti ladottiin siis eri koneilla, kuten rivilatomakoneidenkin aikaan. Sekä otsikko- että reikänauhavalolatomakoneilla valoherkälle paperille tulostetut tekstit piti vielä viedä erikseen kehityskoneeseen ennen kuin niitä päästiin asemoimaan. Paperille tulostetut teksti- ja ilmoitusmateriaalit sekä osa kuva-aineistosta asemoitiin eli kiinnitettiin käsin sivuarkeille. Sivuarkit kuvattiin negatiivifilmeiksi, ohut offsetpainolevy (alumiinipeltiä) valotettiin sivufilmin läpi ja kehitettiin koneellisesti. Tämän jälkeen painolevy voitiin kiinnittää offsetpainokoneen sylinteriin Keskisuomalaisen painamista varten.