(66 kt) Keskellä toimittaja Lassi "Puuma" Utsjoki tallentaa puhelimella saamaansa uutista "parlon" eli parlografin vahalieriölle Keskisuomalaisen kesällä 1926. Laite toimi Edisonin fonografin periaatteella. Sitä ennen uutisaiheita oli voitu tallentaa vain kirjoittamalla. Kuvaaja Jaakko Rusanen/valokuvaamo Päijänne, kuva Keski-Suomen museon kuva-arkisto. The famous Sub-Editor, Lassi "Puuma" Utsjoki (centre) is speaking - or actually shouting - into a parlograph in the working environment of Keskisuomalainen's Editor in the summer of 1926. He is receiving perhaps news over the telephone and at the same time he is recording it onto the wax cylinder of the parlograph. The machine was based on T.A. Edison's phonograph, which he invented in 1877. Before parlographs, the only way to make notes was to write them down. After the parlograph came the Dimaphone, a kind of disc-dictaphone, used from the 1940s to 1980s. Nowadays, editors use C-cassette recorders. Apprentice Antti Pänkälainen is sitting at the typewriter on the left, while Väinö Kolkkala, writer and former Sub-Editor of Keskisuomalainen sits on the right of the picture. The walls are covered with pin-ups and pictures of the jet set. Käytännössä Utsjoki joutui huutamalla toistamaan kuulokkeesta kuuntelemansa STT:n sanelun parlografin huutotorveen, joka hänellä on vasemmassa kädessä. Parlografi toimi T. A. Edisonin vuonna 1877 keksimän fonografin tapaan. Kone merkitsi gaafisesti vastaanottamansa äänet ja pystyi toistamaan ne jälkeenpäin. Koneeseen kuului vahalla päällystetty, sähkömoottorin tai kellolaitteen pyörittämä lieriö, minkä akselissa oli ruuvi. Tällöin lieriö voi pyöriessään liikkua akselinsa suuntaan. Lieriön edessä oli äänenkeräyssuppilo (parlografissa johdolla varustettu huutotorvi), jonka pohjassa oli ohut metalli-, lasi- tai norsunluulevy ja tähän oli kiinnitetty piirtokynä. Kynä painoi kevyesti lieriötä päällystävää vahaa. Pyöriessään kynä piirsi vahaan ruuviviivan. Suppilon kautta levyä kohtaava ääni sai levyn värähtelemään ja kynä painoi kohtisuoraan lieriön pintaan värähdyksiä vastaavia syvennyksiä. Toisto saatiin aikaiseksi, kun asetettiin äänisuppilon kynä ruuviviivan alkupäähän ja lieriö laitettiin pyörimään. Parlografin seuraaja oli dimafoni eli levysanelulaite. Sen eri mallit olivat käytössä aina 1940-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun ja se toimi myös fonografin periaatteella, mutta tällä kertaa tallennusvälineenä oli vaakasuora levy. Dimafonin, jonka nimi juontunee suoraan yhden koneen merkistä, seuraaja oli C-kasettinauhuri, joka on toimittajien käytössä tänäkin päivänä. Luotettavimpana levykoneena ennen nauhuria muistetaan Assman Rekord -merkkinen, joka palveli yli kaksi vuosikymmentä. Pöydällä olevat lokerikot ovat ladottavia ja ladottuja tekstejä varten. Takanurkassa oleva lehtihylly on eräs toimituksen välttämättömimmistä huonekaluista. Huoneen seinät on vuorattu lehdistä leikattujen julkkisten ja ennen kaikkea tyttöjen kuvilla.Vasemmalla kirjoituskonetta naputtelee Antti Pänkäläinen, joka työskenteli kesän 1926 toimituksessa harjoittelijana. Seuraavana vuonna hänestä tuli lehden vakituinen toimittaja. Oikealla kirjailija Väinö Kolkkala, joka työskenteli Keskisuomalaisen toimitussihteerinä vuosina 1927-1929. Kuvan ottohetkellä Keskisuomalaisen toimituksen vakinaiseen henkilökuntaan kuului neljä henkeä. Päätoimittajana oli Heikki Hyppönen, toimitussihteerinä V. A. Raatikainen sekä toimittajat Viljo Mäkipuro ja Lassi Utsjoki. Toimitus sijaitsi Keskisuomalaiselle vuonna 1918 kauppaneuvos Julius Johnsonilta ostetun kaksikerroksien kivitalon yläkerrassa osoitteessa Kauppakatu 17. Huhtikuussa 1929 toimitus muutti samalle tontille rakennettuun uuteen kirjapainorakennukseen.